Ihmiskeskeisten kysymyksten tilanne nousee uusi perspektiivi: mitä muuttuu, kun metsät, joet, sienet, hyönteiset, maaperän mikrobiota ja muut organismit ymmärretään osallistujiksi elämisen maailmojen jatkuvassa rakentumisessa?

Monilajinen muotoilu tutkii, miten muotoiluprosessit voivat sisällyttää, edustaa tai pysyä avoimina ei-inhimillisten olentojen tarpeille, toimijuuksille ja rytmeille. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että voisimme “puhua muiden lajien puolesta.” Metsä ei voi osallistua kokouksiin, haastatteluihin tai työpajoihin. Näin ollen väite siitä, että muotoilija voisi suoraan edustaa metsää, on episteemisesti ongelmallinen. Pahimmillaan se voisi tuottaa uuden hallinnan muodon, jossa ihminen legitimoi omat valintansa vetoamalla luonnon “ääneen.”

Monilajinen muotoilu ei pyri poistamaan tätä jännitettä, vaan pitämään sen näkyvänä. Tavoite on kehittää käytäntöjä, jotka pysyvät avoimina ei-inhimillisille vihjeille — ekologiselle datalle, lajien käyttäytymiselle, ekosysteemien rytmeille — sen sijaan että ne korvattaisiin inhimillisillä projektioilla. Donna Haraway kutsuu tätä response-abilityksi, vastuulliseksi vastaamiseksi eli kyvyksi vastata siihen, mikä on oikeasti läsnä, ei vain siihen, mitä haluaisimme kuulla.

Metsiin sovellettuna tämä tarkoittaa niiden ymmärtämistä pitkän muistin järjestelminä, joilla on omat ekologiset ajallisuutensa, suhteidensa rakenteet ja elämänmuotonsa — ei hiilivarastoina tai materiaalivarantoina. Se avaa tietä muotoilukäytännöille, jotka suuntautuvat laajempaan kukoistukseen, ei vain ihmisen hyötyyn.